You are browsing the archive for Mikkeli.

by Teppo

Neljäs kerta toden sanoo

20.14 in Liftaustarinat by Teppo

Olin viettänyt viikonlopun Savonlinnassa ja palailin Helsinkiä kohti liftailemalla. Oli nätti syyspäivä ja seurailin aikani kuluksi ohiajavien autoilijoiden ilmeitä ja olemusta – kuten tapani yleensä on. Ohi meni yksin ajavia keski-ikäisiä miehiä Mersuissaan, nuori nainen pienessä japanilaisautossaan ja täysiä perheautoja matkalla mummolasta kotiin.

Jonkin ajan kuluttua sain kyydin Juvalle. Kuski ajeli reippaaseen tahtiin ja olin pian taas tien varressa. Ohi suhahteli taas yksinäisiä keski-ikäisiä miehiä Volvoissaan, nuori nainen pienessä japanilaisautossaan ja täysiä perheautoja matkalla mökiltä kotiin.

Sain kyydin hieman Mikkelistä eteenpäin. Kuljettajan raskas kaasujalka kiidätti meitä pitkin vasenta kasitaa. Ei kestänyt kovinkaan kauaa, kun olin jälleen tien pientareella peukku pystyssä.

Seurasin, miten ohitseni huristi jälleen riemukas kavalkadi eriaisia autoilijoita: rikkaita keski-ikäisiä uroita, täysiä perheautoja – ja se sama nuori nainen vaaleassa japanilaisessa pikkuautossaan.

Muutamalla nopealla kyydillä pääsin huoltoasemalle Lahden eteläpuolelle. Ehdotin paikkaa, koska en olisi kuitenkaan päässyt perille Helsinkiin tämän herrasmiehen kyydissä ja ulkona alkoi hämärtyä, joten tien poskessa liftaaminen ei tuntunut enää kovin fiksulta idealta. Etenkään, kun koko loppumatka olisi ollut moottoritietä.

Suuren huoltoaseman pihalla oli lupaavasti autoja; ehkäpä saisin piankin kyydin kotiin asti. Volvoja, Mersuja – niistä ei juuri kyytiä saisi. Mutta tuo näytti hyvältä: vaalea, pieni japanilaisauto. Ja kyllä, rekisterinumerokin täsmäsi.

Hetken kahvilasta etsittyäni löysin tutun näköisen naisen . Tiesin jo, mitä sanoisin. “Moi. Olet ajanut Savonlinnan jälkeen kolme kertaa ohitseni. Veisitkö kuitenkin Helsinkiin, kun olet varmaan sinne menossa?”

Sain kyydin. Seura ei ollut kovin hyvää, minkä olin osannut arvata etukäteenkin. Mutta eihän tällaista tarinaa voinut jättää luomatta loppuun, kun oli niin oiva tilaisuus.

Julkaistu ensimmäisen kerran joulukuussa 2003

by Teppo

Tunnustan huijanneeni

7.22 in Liftaustarinat by Teppo

Yleensä pyrin liftatessakin olemaan oma itseni ja puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. En kuitenkaan aina.

Aiemmin kuvailemani juhannusliftaukseni jatkui hiljaisissa merkeissä kohti määränpäätä. Autoja ei juhannusyönä juuri kulkenut, mutta onneksi monet ottivat kyytiin – varmaan säälistä.

Mikkelin ja Lappeenrannan välisellä valtatie 6:lla ei kulkenut juuri ketään. Aloin kyllästyä koko touhuun. Lopulta sain kyydin keski-ikäiseltä mieheltä, joka oli ilmeisesti tapellut vaimonsa kanssa. Kuuntelin valitusta nalkuttavista naisista ja suunnitelmia muiden naisten kelkkaan lähtemisestä.

Olisin saanut kyytiä vain vähän matkaa, kuski oli suunnitellut kääntymistä Kouvolaan ja paikalliselle tanssilavalle. Tie oli täysin autio. Huolestutti. Sain idean.

“On Lappeenrannassakin tanssilava”, sanoin muina miehinä. Kuski kiinnostui. Hänkin muisti lavan, muttei ollut varma sen juhannustanssitarjonnasta. Hetken asiaa jahkattuaan hän kuitenkin päätti lähteä katsomaan illan tilanteen. Minä olin ihan hiljaa omista epäilyistäni; käsittääkseni lavan toiminta oli ollut jo vuosia hiipumaan päin. Mutta mistäpä sitä tietäisi?

Perille päästyämme lava oli tyhjä ja hiljainen. Kuski oli harmissaan, ja minäkin pahoittelin huonoa tuuria. No, minkäpä asialle mahtoi, tuumimme ja hyvästelimme toisemme.

Olin päässyt pienen huijauksen avulla kuutisenkymmentä kilometriä lähemmäksi määränpäätäni. Loppumatka olisi taittunut vaikka kävellen. Omaatuntoani paransi kuitenkin ajatus, että ylimääräinen mutka matkassa saattoi säästää kuskini tekemästä tyhmyyksiä perheriidan päätteeksi.

Eikä pieni huijaus muutenkaan haittaa tee. Tässä suhteessa liftaaminen muistuttaa äärettömän paljon vieraan kaupungin baaritiskillä notkumista: juttukaveriaan tuskin kohtaa enää koskaan. Pieniä erivapauksia tarinoimisessa – kuten oman nimensä ja taustansa kertomisessa – voi ottaa melkoisen vapaasti, sillä vilpistä ei jää kiinni kovinkaan helposti.