Morjesta päivää.

Liftailetteko immeiset mitenkä aktiivisesti näin talvisaikaan?
Itse tulee liftattua aktiivisesti johtuen kuukausibudjetin pienuudesta ja reissujalan väpätyksestä, mikä ilman liftaamisen tajuamista silloin aikoinaan olisi sietämätön yhdistelmä.

Kyllähän se talvipeukalointi ihan omat kommervenkkinsä vaatii, varsinkin varustelun puolesta. Ja jotenkin siinä on muutenkin enemmän semmosta suoritteen kuin seikkailun makua (ainakin itselläni). Johtuen varmastikin juuri siitä, että harvemmin huvikseen lähtee talvella liftaamaan.
Ja voisin sanoa, että joskus kun varustelutaso on oikein muhkea ja ilmakin niin hirveä, ettei edes koiria ulkona näy, iskee päälle oikea sissimeininki tien poskessa seistessä.

Sissinä pakkasessa kyytiä odotellessa osaa nauttia semmosista elämän pienuuksista. Lämmin kahvi termarissa, kylmät eväsleivät.. jos on vielä kaverin saanut mukaan houkuteltua, niin ei siinä ole mitään hätää.

Muutenkin olen tässä pari vuotta sahaillut lähes kuukausittain Itä-Savo-Pirkanmaa väliä niin tiuhaan, että aloin jo menettää sen reissauksen fiilingin, joka yleensä tien päälle vie. Samaa reittiä kun käyttää niin maisematkin alkaa kyllästyttämään.

Mutta tuossa viime reissulla oli niin mukavat kyydit kotimatkalla, että muistin viimein sen, että en valinnut aikoinani matkustusmuodokseni liftausta ainoastaan sen edullisuuden vuoksi. Kyllä me ihmiset olemme se syy miksi, jos ei ensisijaisesti niin ainakin heti toissijaisesti, minä päädyn monesti rahapäivinäkin liftaamaan.

Tänne muuten tulee tosi harvoin uutta tekstiä.
Itsekin olen, myönnettäköön, ollut passiivinen sivuilla kävijä, mut kyl täällä nyt taitaa uusimmat tekstit olla kesältä.

Kirjotelkaa enemmän.

Kyllä nää sivut on mut monesti tien päälle yllyttäny, silloin kun ei millän tahtoisi reissuiltaan kotiin palata, mutta kun on lukenut teikäläisten juttuja niin johan se jalka on alkanut taas väpättämään.


Semmosia mietteli

- Jorski ,

"Sillon se on mentävä kun jalaka vielä nousee."

Tervehdys vaan kaikille. Tuli rakkaan elämänretkitoverini kanssa reissattua eurooppaa
ympäriinsä. Liftimatkat olivat seuraavanlaiset; Amsterdam-Vitoria (Spain), Figueres-Culmont sekä joitakin pätkiä hollannissa pohjoisen suuntaan ja viimeisenä Bremen-Kööpenhamina. Rattoisaa aikaa ja sain toisenkin osapuolen innostumaan peukuttamisesta oiken kunnolla. Matkaa autojen kyydissä tuli vajaat 3000km, joihin tietysti mahtuu monenmoista. Ranskan halki yhdellä kyydillä ja Toulousesta Espanjan puolelle Vitoriaan myös yhdellä kyydillä. Takaisin tuleminen olikin sitten hieman kinkkisempi juttu. Tuo Ranska kun ei ole mikään hirmu helppo juttu ainakaan itselleni. Tuntuu olevan nihkeää porukkaa, kun on ilman kielitaitoa ja ajankohtakaan ei ollut mikään paras. Paljon perheitä lomalla ja pohjoisen sijaan ihmiset matkailevat etelään heinä-elokuussa. Parhaita hetkiä koko matkalla oli huomata liftareille tarkoitetut paikat todella hyvillä paikoilla, Hollannissa siis. Pitkä pysähdysalue liikennevalojen jälkeen ja autoja tulee niin paljon ettei kättä jaksa pitää ylhäällä kunnolla. Oma kokemus näistä "Liftersplaatseista" tapahtui Maastrichtissa, matkalla pohjoiseen.20 minsaa
ja kyyti saapui.Näitä mestoja löytyy isommista opiskelijakaupungeista, ainakin Amster- sekä Rotterdamista, Maastrichtista ja Groningenistä. Kuulemani mukaan kyseiset paikat ikäänkuin kuihtuvat kun liftaus käy yhä vaikeammaksi, "Big Paranoia" leviää pelottavalla tavalla. Toinen vinkkini on, elä liftaa Bremenissä, ei hyvä. Höm, nyt en itsekään pysy enään mukana teksti
ssäni, joten säästän informaatiota matkastamme myöhemmälle ajankohdalle, silimät ristissä aamuisen suomeenpaluun jälkeen. Avoin kysymys:mikä suomalaisia ihmisiä vaivaa?

Minä ja rakas ystäväni varasimme viikon liftausreissulle ympäri Suomea. Tavoitteena oli nähdä ystäviä eri kaupungeissa, telttailla, seikkailla, kävellä sinne minne nenä näyttää ja uida.
Alku oli hiukan nahkea, aamupäivän aurinko muilutti kimeästi otsalohkoa ja liftauspaikka Helsingistä Tampereelle oli epämääräinen, mutta lopulta saimme kyydin lapsiperheeltä oikein mukavassa, iloksemme myös ilmastoidussa tila-autossa. Koko reissun aikana tuli monta kertaa tutuksi tuo ilmiö, että juuri kun on melkein suuttumassa huonolle tuurille joka sattuu eteen, tapahtuukin jotakin yllättävän mukavaa.

Matkalla käytiin uimassa melkein joka päivä ja tuli käveltyä monia kilometrejä.
Parhaimpia kyytejä olivat yleensä rekat, jotka ottivat kyytiin jopa yhdeltä yöllä, jostakin älyttömästä pysähdyspaikasta, keskeltä ei mitään. ja silloin yleensä pääsi lähelle loppuetappia.
Vaajakoskella saimme myös kokea yllättävää herrasmiesmäisyyttä, kun kaksi hiljaista nuorta miestä tekivät takiamme yhteensä kolme U-käännöstä; kääntyivät hakemaan meidät, heittivät loistavalle liftipaikalle huoltoasemalle ja lopulta kääntyivät aivan päinvastaiseen suuntaan kuin minne me olimme menossa.
Autossa ei muuta kuulunut kuin Red Hot Chili Peppers, mikä ei meitä haitannut tippakaan. päinvastoin.

Yövyimme joskus ystävien luona, joskus taas teltassa, mm. Kuopion ja Tampereen metsässä. Viimeisen kyydin, Kaavilta Helsinkiin, saimme eräältä kokeneelta vanhemmalta rekkamieheltä, joka heitti meidät aivan kävelymatkan päähän kodistani.
Hän oli ylivoimaisesti paras kuski koko reissulla. Juttelimme matkan aikana paljon ja avautui meille rekkamiestenkin maailma.
Lupasimme kirjoittaa kirjan reissustamme, sen ehkä vielä teemme ystäväni kanssa, mistä sen tietää. Terveisiä hänelle ja muille rekkakuskeille.
Reissusta jäi hyvä olo. Paljon uusia ajatuksia ihmisistä ja ennakkoluuloista, avartavia keskusteluja ja näkökulmia. Parasta koko viikossa oli spontaanit lähdöt, herkulliset eväät, yöt teltassa ja uimarannat ja tärkeimpänä se, että sain viettää aikaa ystäväni kanssa ja jos mahdollista, tykkään hänestä vieläkin enemmän.
Luultavasti reissaamme ensi kesänä uudestaan,
ehkä pari viikkoa, ehkä ulkomaille, mistä sen tietää. Tehdään siten miten tuntuu hyvältä.
Jos näette meitä tienvarressa ettekä jostain syystä halua ottaa kyytiin, älkää näyttäkö peukkua, vaan rauhanmerkkiä, sillä peukku on mielestäni vähän sarkastinen. :>

Tällä haluan rohkaista ihmisiä ottamaan hyvää ystävää kädestä ja lähteä tienvarteen, sillä on paljon hauskempaa kävellä kesän kaatosateessa paljainvarpain kun ei ole ainoa joka on likomärkä.

Rekkakuskit ovat pysähtyneet, mikäli on seissyt sopivalla paikalla. Ja jutellut. Ilman seuraahan he liikkuvat. Kun kuskin matka stoppaa, ovat he usein neuvoneet kysymäään huoltamuiden kuskeilta matkan jatkumista. Tai joku on soitellut saman yhtiön kuskeille kyselläkseen onko tietoa kenen kyydissä voisi matka jatkua. Ulkomalta rekan kyydissä tullessa (ei siljan vaan muiden)laivamatkat ovat olleet ilmaisia. Avomieheeni tutustuin vuosia sitten, kun hän poimi mut sateesta.

Sori taas kaikille anonyymeille käyttäjille: liftari.orgin juttujen kommentointi edellyttää vastaisuudessa sivustolle kirjautumisen.

Syynä on taas roskakommenttien hirvittävä määrä. Tehokkain keino pornomainosten blokkaamiseen oli vaatia keskustelijoilta rekisteröitymistä ja kirjautumista. Sori vaan, tosiaan.

no aikanaan olen keski-suomen reissulla joutunut seisomaan tunnin jos toisenkin tuolla arabianrannan tienoilla (josta toverini hansu joskus kirjoittikin).

no tällä kertaa suunta oli sama. vakipaikallani liftasi pari muutakin neitokaista, menossa myöskin samaan suuntaan. oli taasen arkipäivä (jolloin on ollut huonoa onnea), ja jo iltapäivä. ajattelin, jotta hitto. tässä saa nyt sitten odotella että saa kyydin kun meitä on niin monta, kello on paljon ja niin edelleen. muttamuttamutta. yhtäkkiä viereemme pysähtyy tilataksi. kaikki olimme vähän suut ymmyrkäisinä, että ei me kyllä taksia...ei meillä maksaa ollut aikomus. mutta taksikuskipa se reippahalla murteellaan sanoi, että kyytiin vaan hän vie ihan ilmaiseksi. ja kyydin sainkin (ja ilmeisesti toisetkin) ovelle saakka, vaikka kuski joutuikin vähän kiertämään omalta reitiltään. oli ihanata painaa peppu pehmeään taksinpenkkiin ja olla turvallisesti ammattikuskin kyydissä :)

eli kiitos reino. olit ihana! "säästimme" 300 euroa, jonka satamaan menossa olleet matkaajat keskisuomesta olivat reinolle maksaneet lystistä.

ja kiitos reissutytöt (en valitettavasti muista teidän nimiä) kun teillä oli se jyväskylä kyltti. sen ansiosta se reinokin stoppasi.

Äh, miksei kukaan kertonut tästä liftari.orgissa ajoissa? Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan sivujen blogeista löysin stoorin muutamasta kehitysyhteistyöaktiivista, jotka lähtivät heinäkuun alussa lobbaamaan maailmasta parempaa paikkaa liftaamalla.

Kyseessä on Kepan Globbauskampanja, jonka tarkoituksena on nostaa kehitysyhteistyön määrärahoja ja tasapainottaa kansainvälisiä pelisääntöjä. Liftarit juttelivat matkansa aikana kehitysasioista ja jakoivat vetoomuspostikortteja.

Ei hullumpi idea, noin äkkiseltään. Hyvähän siinä on autossa rupatella.

Vähän tietenkin arveluttaa, kun puolet tämän kesän liftareista on tuntunut olevan toimittajia tai kansalaisaktivisteja, että ottaako kukaan enää kyytiin – kuka sitä toimittajan tai lobbarin kanssa oikein tieten tahtoen istuttaisi pelkääjänpaikalle Kajaanista Mikkeliin?

Summa summarum: Vaikka symppaankin kehitysajatusta, niin politiikan tuputtamisen voisi pitää pois liftauskeskusteluista – mikään ei ole tuskallisempaa kuin kuunnella käännytysintoista matkaseuralaista. Olen taittanut ikävimmät reissuni kiihkouskovaisten kyydissä kuuntelemassa saarnaa, enkä sitä kohtaloa soisi hyvää hyvyyttään liftarin kyytiin ottavalle kuskille, en.

Matkapäiväkirjan osat: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13.

Itselläni on kokemuksia kumpanakin osapuolena olemisesta. Kaksi tapausta on kuitenkin jäänyt erittäin hyvin mieleen: Oltiin frendin ja kahden mimmin kanssa Kiikalassa mökillä, vuosi oli muistaakseni 1987, ikää meillä oli 16 - 17. Tuttu heitti meidät sinne autolla ja hänen piti tulla hakemaankin meidät kahden päivän päästä takaisin Espooseen. Eipä ukkoa näkynyt... No, ei muuta kuin liftaamaan, koska kellään ei ollut penniäkään rahaa, eikä kännykkääkään oltu vielä keksitty. Joopa joo. Itselläni oli hiukset puoleen selkään ja frendikin näytti kaikkea muuta kuin viikonloppuvapaalta palaavalta varusmieheltä. Eipä ollut yhteistyöhaluisia teiden ritareita lähettyvillä, kaasua painettiin lisää aina meidän kohdalla. Eväinä tällä "liftausreissulla" meillä oli 2 l vettä ja hernekeittopurkki. No, noin kahdeksan tuntia käveltyämme hellyimme ja annoimme tyttöjen liftata itsensä kotiin. Kaverini kanssa korkkasimme Espoon rajalla hernekeittopurkin ja ahmimme sen kitusiimme, eipä mikään koskaan ollut maistunut niin hyvältä kuin raaka hernekeitto juuri silloin. Niin, "liftausreissumme" kesti Kiikalasta Espooseen reilu 13 tuntia. Sen verran siis kestää kävellä noin 80 km.

Toinen reissu oli frendin kanssa Ruisrockkiin, olikohan vuosi 1989. Lähdimme liftaamaan Espoosta. Kun olimme kävelleet Lohjanharjulle (30 km?), tajusimme, että turhaa touhua. Otimme bussin ja parin tunnin päästä olimmekin jos sitten Turkkuses, puolelta öin. Festareita kysellessämme saimme tietoomme, että festarit ovatkin vasta viikon päästä.... No, viikko siellä meni Muumimaailmat ja Tiina Nykäsen keikat koluten, mutta se onkin jo uusi tarina.

Kivaa oli!

Kesällä on taas tehty jonkin verran juttuja liftaamisesta. Ainakin Aaumulehden Valossa oli juttu, jossa mainittiin myös liftari.org, tosin väärällä osoitteella liftarit.org.

Tänään oli reilunkokoinen liftailustoori myös Hesarissa. Liftausaiheesta on myös jonkin verran keskustelua Hesarin keskustelupalsalla.

Jos olette nähneet juttuja liftaamisesta lehdissä tai netissä, pistäkää vinkkiä kommenttiin!